 | ||
 | ||
 |
02.03.2009 Leena Valkonen”Ne ei saa olla kännissä” – Vanhempien alkoholinkäyttö viides-kuudesluokkalaisten silminLeena ValkonenKysyin väitöstutkimuksessani viides- ja kuudesluokkalaisilta lapsilta, mitä he pitävät tärkeänä vanhempana olemisessa. Tutkimus perustuu lasten kirjoitelmiin aiheesta "Millainen on hyvä äiti tai isä?" Lapset olivat iältään 11–13-vuotiaita. 207 kirjoitelman sisältämistä 1 466 käsityksestä muodostui viisi vanhemmuuden osatekijää: hyvä vanhempi pitää lasta tärkeänä, pitää lapsesta huolen, on kiva, rajoittaa ja kasvattaa sekä "elää ihmisiksi." Elää ihmisiksi? Ihmisiksi eläminen, vastuullinen aikuisuus, oli lasten käsityksissä siis tärkeä osa hyvää vanhemmuutta. Erityisesti lapset korostivat vanhemman päihteettömyyttä ja sitä, että vanhempi tulee toimeen parisuhteessaan: ei riitele, ei eroa, tai jos eroaa, on yhteistyökykyinen entisen puolisonsa kanssa. Vanhemmuudessa ei siis ole kyse vain lapsen ja vanhemman välisistä asioista. Lasten näkemys kytkee vanhemmuuden aikuisena elämisen kokonaisuuteen: vanhemmuutta rakennetaan muuallakin kuin lapsen silmien alla, ja se edellyttää eettisiä ja moraalisia valintoja. Näyttäisi siltä, että viides-kuudesluokkalaisten lasten määrittelemä vanhemmuus ei ole kapea erityisosaamisen laji, vaan enemmänkin elämäntapa. Heidän näkökulmastaan elämme aikuisen elämäämme ja teemme ratkaisujamme aina myös vanhemman roolissa, tahdoimmepa tai emme. Siksi myös vanhemman alkoholinkäyttö "kuuluu" lapsille, ja he ottivatkin siihen vahvasti kantaa. "He eivät juo tai polta" Oli yllätys, että vanhempien alkoholinkäyttö nousi niinkin useissa kirjoitelmissa hyvän vanhemmuuden kriteeriksi. Juomiseen, polttamiseen tai huumeiden käyttöön liittyviä käsityksiä oli tutkimusaineistossa 79. Alkoholinkäytön otti esille viidennes kirjoittajista. Sen suhteen oltiin yleensä hyvin ehdottomia: äiti tai isä ei saa juoda, tai vanhempien on oltava raittiita. Näkemys esitettiin joko yleisellä tasolla tai oman kokemuksen pohjalta. Useimmissa kirjoitelmissa kanta oli hyvin ehdoton: hyvä vanhempi ei juo yhtään, ei edes kaljaa. "Vanhempien tulisi olla raittiita." Muutamissa teksteissä alkoholin käyttöä koskeva vaatimus oli lievempi: vanhemmilta ei hyväksytty ryyppäämistä, juopottelua tai kännissä oloa. Saatettiin myös todeta, että vanhemmat eivät saa juoda hirveästi tai alkoholia ei saa käyttää liikaa. Ainakaan koko päivää tai keskellä päivää alkoholia ei saisi juoda, eikä silloin, jos odottaa vauvaa. Osa lapsista hyväksyi silloin tällöin, esimerkiksi juhlissa, juomisen. Runsaan alkoholinkäytön sopimattomuutta perusteltiin sillä, että alkoholia käyttävä äiti tai isä ei pysty huolehtimaan lapsistaan ja että ryyppäämiseen menee paljon rahaa. Huolenpito olikin lasten kirjoitelmissa kaikkein eniten mainittu vanhemman tehtävä. Alkoholinkäytöllä nähtiin myös olevan yhteyttä perheen hajoamiseen tai vanhemman väkivaltaisuuteen, ja päihteitä käyttävän vanhemman ajateltiin näyttävän huonoa esimerkkiä. "Heidän täytyy näyttää hyvää esimerkkiä, he eivät saisi polttaa tupakkaa tai ryypätä itseänsä känniin, eikä käyttää huumeita sen takia, että lapset eivät joutuisi samalle tielle." En pysty sanomaan, kuinka paljon lasten käsitykset päihteettömyydestä tärkeänä vanhemmuuden sisältönä liittyivät heidän omiin kokemuksiinsa alkoholiongelmaisista vanhemmista, kysyinhän vain heidän käsityksiään vanhemmuudesta. Silti he välillä viittasivat myös kokemuksiinsa omien vanhempien alkoholin käytöstä. "Toivoisin, että äitini ei polttaisi tupakkaa eikä joisi kaljaa. Äiti lopetti kaljan juomisen neljäksi kuukaudeksi mutta sen jälkeen on taas juonut silloin tällöin." "Toivoisin isässäni muuttuvan että voisin käydä siellä enemmän ja hän lopettaisi myöskin tupakan ja alkoholin käytön ja antaisi enemmän huolenpitoa." Alkoholi on vanhemmuuden riskitekijä Tutkimukseni tavoitteena oli lasten käsitysten kuvaaminen, ei niiden selittäminen. En siis voi ottaa kantaa siihen, miksi lapset ottivat esille päihteettömyyden yhtenä hyvän vanhemmuuden sisältönä. Ellei selitys sitten löydy heidän muista vanhemmuuskäsityksistään. Lasten määrittämä viisiosainen vanhemmuuskuva saattaa itsessään selittää sen, miksi alkoholinkäyttö ei heidän mielestään mahdu hyvään vanhemmuuteen. Liikaa juova vanhempi ei ehkä pysty pitämään lapsesta huolta eikä viesti lapselle, että tämä on hänelle tärkeä. Hän ei välttämättä elä vastuullista aikuisen elämää. Voi olla, ettei hän myöskään ole aina kovin kiva eikä jaksa asettaa rajoja. Tutkimukseni lasten vanhemmuusmäärittelyn perusteella alkoholinkäyttö voi siis olla iso vanhemmuuden riskitekijä. Lasten näkökulma mukaan päihdekeskusteluun Näyttää siltä, että lapset eivät pidä vanhempien alkoholinkäytöstä silloinkaan, kun kyse ei ole ongelmakäytöstä. Olisi hyvä kuulla lisää eri-ikäisten lasten ja nuorten ajatuksia vanhempien päihteiden käytöstä. Ehkä lapsia kannattaisi kuulla enemmän myös perheissä – olisiko minulla aikuisena ja vanhempana varaa ja aihetta keskustella perheen alkoholinkäytöstä lasteni kanssa? Ainakin viides- ja kuudesluokkalaiset lapset tuntuivat kantavan huolta alkoholin vaikutuksista vanhemmuuteen. Aikuisina ratkaisemme, mitä teemme tuolle huolelle. "Toivoisin heidän olevan raittiita ja sellaisia, jolle voi kertoa murheensa ja jolta voi kysyä apua, kun sitä tarvitsee." (Lainaukset väitöskirja-aineistosta) Valkonen, L. 2006. "Millainen on hyvä äiti tai isä? Viides- ja kuudesluokkalaisten lasten vanhemmuuskäsitykset" Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 286. leena.valkonen[at]cec.jyu.fi  Takaisin |
 |
 |
 |
|
 |
||
 |
 |
 |
 |