20.09.2013

Alkoholi ei ole yksityisasia

Moni asia on yksityistä. Yksityinen on herkkyyttä tunnistaa, ettei kaikkea tässä julkisessakaan maailmassa ja avoimessa yhteiskunnassa ole tarpeen jakaa. Ihmisessä on paljon salattua, kätkettyä ja herkkää, joka saa piiloutua. Kaikille meistä reviirit ovat omat ja erilaiset.

Mutta toisinaan ne kipeimmät asiat ovat juuri kipeydessään yhteisiä. Ainakin silloin, kun ne aiheuttavat kärsimystä joko itselle tai muille. On hyvä, että uskaltaudumme puhumaan. On tärkeää, ettei yksityisyyden piiriin suljeta asioita, jotka ovat hädän ja häpeän lähteitä.

Oudolla tavalla meille suomalaisille alkoholi on samaan aikaan sekä äärimmäisen julkinen että erittäin yksityinen asia.

Meillä monet alaikäiset heiluvat päissään perjantai-iltaisin, ja tämän ohi olemme me aikuiset oppineet kävelemään. Olisiko juuri siksi, että lasten malli on saatu läheltä: meiltä aikuisilta. Eli kännäily julkisilla paikoilla on jees. Ja erityisesti urheilun supersankarimme saavat kansallissankareina juhlia miten sattuu. Älkäämme unohtako todellista leijonan ilmaveiviä lentokoneesta tullessa!

Krapulapäivä onkin sitten privaatti. Tuska perheessä. Ongelmat työpaikoilla. Hoitojonot terveydenhuollossa.

Ehkä meidän on opittava ensin puhumaan. Sitten opimme ehkä juomaankin. Puhumaan, missä menevät rajat alkoholin suhteen. Jokainen voi siis miettiä ensin tykönään. Senhän me osaamme. Sitten voisimme laajentaa piirin niihin läheisiin: puolisoon, lapsiin, lapsen kaverien vanhempiin, työpaikoille, koko yhteiskuntaan.

Alkoholi ei ole yksityisasia. Niin tärkeää ja pyhää se ei ole.

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös