28.09.2010

Alkoholin kokonaiskulutuksen rajoittaminen on tehokas keino ehkäistä haittoja

”Nettijuttu on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Pia Mäkelän kanssa, joka sai A-klinikkasäätiön vuoden 2010 päihdetiedotuspalkinnon”

Kansanterveysnäkökulmasta katsottuna addiktio on hyvin merkittävä yksilötason kysymys, joka tulee ottaa asianmukaisesti huomioon haittojen hoitoa suunniteltaessa, toteaa erikoistutkija Pia Mäkelä ja jatkaa.

Sen sijaan kun etsitään vastausta kysymykseen, miten väestötasolla saadaan alkoholiongelmien määrää vähennettyä, addiktiolla on paljon rajallisempi merkitys.

Kun yritetään vähentää haittoja, joita alkoholi tuo väestölle, tehokkainta ei ole kohdistaa ehkäisytoimia yksinomaan niihin, joilla on suurin riski. Syytä on kohdistaa toimet myös siihen suureen massaan ihmisiä, joilla on keskisuuri haittojen riski. Tällaisia ovat mm. henkilöt, jotka juovat itsensä humalaan vähintäänkin silloin tällöin. Alkoholin kokonaiskulutuksen rajoittaminen on tehokas keino haittojen vähentämiseen, koska väestön alkoholihaittojen määrä on läheisessä yhteydessä väestön alkoholin kokonaiskulutuksen määrään.

Kaikkein suurimman haittojen yhteismäärän raportoivat ne alkoholinkäyttäjät, jotka juovat itsensä humalaan – rajana miehillä kahdeksan annosta alkoholia kerralla ja naisilla viisi - joko silloin tällöin tai kuukausittain, eli juuri se ryhmä, jossa keskisuuri riski yhdistyy ryhmän suureen kokoon.

Suurkuluttajien haittojen ehkäisy myös tärkeää

Suurkuluttajat ovat toki haittojen kannalta tärkeä ryhmä. Tämä tuli esille vuoden 2008 juomatapatutkimuksessa, jossa eniten juova kymmenen prosenttia väestöstä kulutti 50 prosenttia kaikesta alkoholista. Suurkulutuksen rajan ylitti kahdeksan prosenttia miehistä ja viisi prosenttia naisista.

Kokonaiskulutuksen muutokset vaikuttavat myös suurkuluttajiin, koska he eivät toki ole väestön erillinen saareke, jotka olisi tuomittu jo syntymässään suurkuluttajiksi. Suurkuluttajien lukumäärään ja heidän kulutuksensa määrään vaikuttaa vahvasti se, minkä verran alkoholia heidän ympärillään käytetään. Äärimmäisistä suurkuluttajistakin hyvin merkittävä osa mieltää itsensä kohtuukuluttajiksi, mistä syystä vain suurkuluttajille kohdennetut viestit eivät heitä välttämättä tavoita. Toinen suurkuluttajiin kohdennettujen viestien tehoa vähentävä tekijä on, että lähes kaikki suurkuluttajat aloittavat juomisuransa joko kohtuukäyttäjinä tai juhlivina sosiaalisina alkoholinkäyttäjinä, ja heidän kulutuksensa muuttuu ongelmalliseksi vasta vuosien tai vuosikymmenien myötä, kun vakiintuneita
juomatottumuksia on enää hyvin vaikea muuttaa.

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös