24.10.2012

Ärsyttävä valistus

Olemme mieheni kanssa neuvolassa vastasyntyneen kanssa.

”Käytätkö alkoholia?”, kysyy neuvolantäti.

Joo, jonkin verran.

”No miten? Lasillisen viiniä ruoan kanssa? Saunaoluen?”

Alkaa ärsyttää. Ei, snapsilasillisen jallua aamuisin. En sano näin, mutta neuvolantäti huomaa ärtymykseni. Ja miksi ylipäänsä kutsun häntä neuvolantädiksi?

Okei, asetelma on tämä: olen tutkinut päihteitä, olen huomattavasti naista koulutetumpi, ja nyt hän yrittää valistaa minua. Luultavasti hatarammilla tiedoilla. Mutta joku kaltaiseni ekspertti on luonut ohjelman, jossa hänen tehtäväkseen jää kysyä näitä kysymyksiä. Vaikka hänen asiantuntemuksensa ja kokemusperäinen osaamisensa on muualla: kun puhutaan sikiön ja vauvan kehityksestä tai raskaana olevan naisen voinnista hän on minua kilometrin korkeammalla ja ihailen häntä.

Päihdevalistuksessa suhde ei kuitenkaan toimi. Hänen kuuluu olla neuvolantäti, ei valistaja.

Mikä minua hänen kysymyksessään ärsyttää on se, miten nopeasti se luisuu pois faktoista: alkoholin määrä, käyttötiheys ja niin edelleen on lapsen kannalta potentiaalinen ongelma. Ei se onko kyseessä saunakalja tai juodaanko viinilasillinen ruoan kanssa. En erityisemmin muuten pidä saunomisesta.

Neuvolantäti, vahingossa, alkaa määritellä sopivaa elämäntapaa. Kun alkoholia käytetään suomalaisen keskiluokkaisen tavallisen kulttuurin parissa, saunan jälkeen ja varmasti mieluiten kesämökillä, se on ok. Muut elämäntavat ovat epäilyttäviä myös lapsen kannalta. Niitä on kontrolloitava.

Tulee mieleen Katja Yesilovan tutkimus viranomaisteksteistä. Hänen aineistossaan ”onni asuu punaisessa tiilitalossa”. Hyvä elämä kuin vaivihkaa vaatii vähintäänkin omistusasunnon.

Kun sain Alkoissa jaettavan Lasten seurassa -esitteen nähtäväkseni, ärsyynnyin taas. Minä tiedän jo tämän kaiken, ja niin tietävät muutkin. Ei alkoholia ongelmallisesti käyttävissä perheissä kyse ole tiedon puutteesta. Joten miksi tämä esite on oikeasti tehty? Yritetäänkö sillä pestä käsiä siitä, että joidenkin ihmisten elämä on taloudellisen eriarvoisuuden ja yhteiskunnan statushierarkioiden takia niin stressaavaa, että heidän mielenterveytensä on koetuksella ja välillä tulee otettua muutama olut?

Olen näiden asioiden suhteen hieman vainoharhainen. Taustalla on imetyksen edistäminen. Rintamaito on vauvan parasta ravintoa. Tämän lauseen muistaa jokainen suomalaisäiti. Kuitenkin sosiologiystäväni ja äitikollegani Suvi lähetti minulle hämmentävän amerikkalaistutkimuksen. Tutkija Joan Wolf oli kahlannut kaiken imeväisikäisten ravintotutkimuksen läpi ja saanut selville, että kyllä, rintamaito on useimmilla mittapuilla korvikemaitoa terveellisempää, mutta ero on todella pieni. Niin pieni, että imetyskampanjoissa täytyy olla kyse jostain muusta kuin vauvan terveydestä. Tutkijan mielestä tarkoituksena on ollut saada äidit jäämään kotiin töistä. Luettuani tekstin aloin selvittää asiaa myös itse ja tulin samaan lopputulokseen siitä, että hyötyjä kyllä on, mutta eivät ne kovin merkittäviä ole. Alkoi ottaa päähän.

Tästä kaikesta on kuitenkin jo aikaa. En ole enää niin vainoharhainen tai niin vihainen. Nyt pidän Lasten seurassa -esitettä ihan hyvänä muistutuksena kelle tahansa vanhemmille, siitä minkä he jo tiesivätkin. Valistusta tarvitaan.

Meidän asiantuntijoiden, jotka valistusohjelmia luovat, on kuitenkin myös muistutettava itseämme. Nyt muistuttaisin meitä niistä mahdollisista piilomerkityksistä ja tiedostamattomista tarkoituksista, joita valistukseen voi sisältyä.

Englantilainen luokkatutkija Beverley Skeggs painottaa sitä, miten juuri keskiluokkaiset asiantuntijat toitottavat ja vakiinnuttavat luokkien välistä valta-asetelmaa. Päihdevalistuksessa saattaakin piillä tietyn luokan elämäntavan statuksen ylläpito, ja jonkun toisen luokan elämäntavan statuksen laskeminen entisestään. Lopputuloksena keskiluokkaiset etuoikeudet alkavat näyttäytyä kunnollisuuden ja älykkyyden seurauksina, ja huono-osaisuus moraalisena alaikäisyytenä.

Jos imetysohjelman salainen tarkoitus olisi se mitä Joan Wolf väittää, toimeenpanijoina olisivat olleet juuri tutkijat ja asiantuntijat. Oli näin tai ei, näitä asioita on hyvä miettiä. Ja jos joku muukin kuin minä ärsyyntyy valistuksesta osaamatta oikein selittää miksi, tässä kenties yksi hyvä syy.

Luettavaa:
Joan Wolf: Is Breast Best? Taking on the Breastfeeding Experts and the New High Stakes of Motherhood
Beverley Skeggs: Class, self, culture

Pauliina Seppälä
Toimittaja

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös