17.12.2012

Ei se määrä, vaan se laatu!

Joulun vietolla on täällä meillä joulupukin kotimaassa jo kohtuullisen pitkät perinteet. Onhan tätä vuoden pimeimpään aikaan osuvaa juhlaa vietetty Suomessa ja muissa pohjoisen Euroopan maissa jo viikinkiajoista lähtien. Noina liki ammoisina aikoina tämä talvipäivänseisauksen juhla kesti peräti kaksitoista päivää – eikä taatusti ruoatta ja juomatta.

Sankarillisten ja ehkä hieman sotaistenkin viikinkien ruokapöydät notkuivat ruokavateja täynnä sianlihaa ja erilaisia ravitsevia soppia ja juoma-astioita äyräitään myöten täynnä sahtia, simaa ja olutta. Joskus ehkä hieman hallitsemattomiksi ryöstäytyneet joulunviettotavat olivat siihen aikaan ”maan tapa”. Mutta viimeistään kristinuskon levittäytyessä Pohjolaankin, joulun vietto alkoi pikku hiljaa muotoutua nykyisen kaltaiseksi perhejuhlaksi – ja ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun joulun odotetuin vieras oli itse joulupukki.

Ja samalla kun joulupukki tuli taloon, myös pöytätavat ruokailuineen ja juomailuineen onneksi kohtuullistuivat.

Koska joulu on taatusti todellista laatuaikaa perheen kesken, on luonnollista, että kaikki perheenjäsenet tekevät parhaansa myös niin joulupöydän valmistelussa kuin käyttäytymisessä pöydän antimien äärellä. Kehotankin nauttimaan joulupöydän ruoka-antimistakin kohtuullisesti – eihän ylensyönti, johon joulun aikaan helposti saattaa sortua, ole kenellekään hyväksi.

Jos ei tuo ylensyönti oikeastaan kummoinenkaan asia ole, niin samaa ei valitettavasti voi sanoa alkoholin käytöstä joulun aikaan. Vaikka me suomalaiset alammekin pikku hiljaa oppia hyväksi havaituille keskieurooppalaisille juomatavoille, niin kyllä meillä vielä on paljon oppimista.

Ylimpänä jouluviranomaisena suosittelen vahvasti , että käännämme tutuksi tulleen sanonnan ”Ei se laatu, vaan määrä” aivan päinvastaiseksi. Eli jos joulunkin aikaan nautitaan alkoholia, niin pysykäämme ehdottomasti kohtuuden rajoissa.

Muistan itse jo siltä muuten niin kultaiselta kuusikymmenluvulta aattoillan käynneistäni muutamankin perheen, joissa lähinnä perheenpää oli sen verran tuiskeessa, että meinasi lapsille koko aattoillan tärkein rupeama päättyä tuiki onnettomasti. Ne ovat tilanteita, joista ei kukaan taatusti nauti.

Haluan uskoa vahvasti, että sellaiset juomistavat ovat lopullisesti ohi ja että eurooppalaistuneet suomalaiset osaavat tänä päivänä käyttäytyä ja olla positiivisina esimerkkeinä niin joulupöydässä kuin muulloinkin erityisesti lasten ja kaiken ikäisten nuorten läsnä ollessa.

Sen sijaan, että asettaisimme provosoivasti vastakkain ”raittiit ja juovat”, hyväksykäämme niin ei-käyttäjät kuin kohtuullisesti alkoholia nauttivatkin.

Kun itse pääsen joulupukin kammarin lämpöisiin uumeniin aattoillan pitkän lahjojenjakoruljanssin jälkeen, niin istahdanpa aluksi kiikkustuoliin siemaillakseni aivan lievästi terästettyä jouluglögiä. Ruokapöydän ääressä nautin sitten perinteellisten suomalaisten jouluruokien painikkeeksi tuopposen maittavaa ja posket kuumottamaan saavaa jouluolutta. Mutta siinäpä se sitten onkin.

Voin muuten vakuuttaa, että aivan yhtä hyvän joulumielen saa ilman alkoholiakin, sillä joulun tunnelma syntyy ihmisten sydämissä ja mielissä. Onhan minulla siitä vuosisatojen kokemus!

Timo Alarik Pakkanen
joulupukki

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös