17.05.2013

Huonosti käyttäytyvät aikuiset

Tapaan vanhempia koulun ruokalassa. Koulun käytävät ovat tyhjät, koska on koululakko. Koulussa on sairasteltu vuosia sisäilmasta johtuen. Sekä lapset että aikuiset ovat kärsineet.

Opettajat ovat jättäneet yhteisen viestin pöydälle, jossa he kertovat monisanaisesti ahdistuksestaan. Menetetyistä työtovereista. Menetetystä terveydestä. Menetetystä ilosta tehdä tärkeää työtä.

Tilaisuuden jälkeen vaihdamme vielä muutaman sanan vanhempien kanssa. Sydäntä särkevästi yksi vanhemmista sanoo asian, joka painaa eniten mieltä. Miksi kävelimme näiden ongelmien ohi niin pitkään? Miksi heräsimme vasta, kun se omalle lapselle tärkein opettaja kertoi, ettei enää jaksa?

Ihmisen osa on raskas. Usein juuri silloin, kun katse kääntyy kärsivään. Mitä minun pitäisi tehdä? Olenko osa ongelmaa, jos kävelen ohi?

Ajassamme on erikoinen piirre. Huomaan, kuinka aikuiset löytävät hyveellisiä tekosyitä omalle surkealle käytökselleen. Ongelmaksi nostetaan helposti lapsi, nuori tai hänen tuntematon perheensä. Tai ihan kuka vaan, joku muu.

Näin tapahtuu koulussa ja kadulla, työpaikoilla ja päätöksenteossa. Suomalaisessa arjessa ja tavassa elää. Etenkin lapset ovat mahdottomia, joten voimankäyttöä tarvitaan lisää. Ja kun opettaja tulee luotiliivit päällä kouluun ja viestii lapsille levottomia koulun turvallisuudesta, se onkin vain aikuisen tehokas kannanotto ajankohtaiseen keskusteluun.

Suomen suurin ongelma ovat välinpitämättömät aikuiset, jotka kävelevät lähimmäistensä hädän ohi. Ja selittävät käytöksensä vielä hyveelliseksi. Aikuiset selittävät huonon käytöksensä parhain päin.

Emme saa kävellä ohi. Jokaisen on otettava vastuu toiminnastaan. Etenkin meidän aikuisten. Odottamaan ei kannata jäädä.

Tuomas Kurttila
toiminnanjohtaja, Suomen Vanhempainliitto

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös