08.03.2013

Kotirintamalla elettyä

Maanantaiaamussa tunnusomaista repun tarkistelu ja tungos tuulikaapissa, normaalia. Talviseen tapaan maanantaisin voidellaan myös suksia aamulla. Jälkikasvu suuntaa kouluun; toinen energisenä eteenpäin, toinen vaikuttaa potevan maanantaiahdistusta vanhempien tapaan. Vanhempi miettii töihin kiiruhtaessa, tuliko reppuun kaikki tarvittava, muistiko kaikki Wilma-viestien ohjeet ja perheen arkiaikataulussa huomioon otettavat seikat. Työmatkalla tulee pohtineeksi myös tilannetta 30 vuotta sitten. Miten sitä silloin maanantaiaamuista selvittiin. Naapuruston vanhempien kanssa jaetaan samaa arkiaamua, olimmepa sitten työelämässä tai kotona.

Koulun ja kodin välinen viestittely jatkuu viikon edetessä. Terveydenhoitaja tavoitetaan sähköpostitse ja koululla oppilas saa tarvitsemansa terveydenhoidon. Opettaja hoksauttaa vanhempia tarkkailemaan reppujen sisältöä ja tyhjentämään viikonloppuna ylimääräiset repuista pois. Perheissä pohditaan, millaisia ajatuksia herättää repusta koulupäivän aikana pulpetille putkahtava tyhjä kaljatölkki. Vanhempien kesken käydään keskusteluja; toiselle lapsen tölkkipalautus kotoa kauppaan karkkiostoja varten on normaalia arkea, toinen on iloinen lapsensa kyvystä kerätä koulumatkalla lähiluontoon heitetyt tyhjät tölkit kierrätykseen. Yksi miettii, ei kai vaan lapsi ole juonut tölkin sisältöä.

Lapsen koulureppu tuo mukanaan monenmoista kotiläksyä, niin repun omistajalle kuin kotijoukoille. Illalla luetaan lasten kanssa Wilma-viestejä ja tehdään kotirintaman tehtäviä, yhdessä. Kerätään lukukuukauden sponsorirahat lähisukulaisilta, lapset innostuivat tosissaan lukemaan. Kirjastossa on kuljettu viikoittain lainaamassa uutta luettavaa. Sponsorirahat ohjautuvat hyväntekeväisyyteen, kaikilla on hyvä mieli. Lapsen, vanhempien ja opettajan kanssa yhdessä sovittu tavoite lukemisen lisäämisestä näyttää toteutuvan.

Luokkatoimikunta on innostanut perheet yhdessä lähikentälle luistelemaan.  Vakioaika tuottaa tulosta, kiireiset vanhemmat ehtivät hyvin tapaamaan toisiaan ja liikkumaan lasten kanssa. Ollaanko sittenkään niin kiireisiä? Välillä juodaan kuumaa mehua, vaihdetaan kuulumiset, huolet, murheet ja ilonaiheet. Mietitään ajankohtaisia vaikuttamisen paikkoja, saadaanko lähikoulu, tuleeko sulatto. Pohdinnassa on myös, pitäisikö opettajan kanssa keskustella aiheesta toppahousut. Muistetaan, että toppahousuista on tapeltu itsekin lapsena, mutta vanhempana haluaisi lasten vielä housuissa pysyvän palelemisen ja muodikkuuden sijaan. Miten toppahousuista tehdään muodikkaat?

Iltapäivällä puhelin soi kesken työpäivän. Lapsi itkee, ettei kaveriksi huoli kukaan, kaikki kaverit ovat varattuja ja mukaan ei mahdu. Työpäivää varjostaa huoli lapsesta ja kotiin kiiruhdetaan lohduttamaan. Pohdinnassa on, miten asiaa tulisi käsitellä. Onneksi vanhemmat ovat tuttuja keskenään sieltä kentän laidalta ja luokkatoimikunnasta. Tämäkin huoli jaetaan yhdessä, vaikka sanoja pitääkin sovitella, ettei tule tuominneeksi ketään aiheetta. Asiat selviävät, opettajakin on ongelman huomannut. Kaveruutta jaetaan kaikille.

Ennen viikonloppua sovitellaan Facebookin suljetussa ryhmässä luokkatoimikunnan kokous. Yhteisistä asioista pidetään myös kokous, opettaja tulee mukaan, Kotirintaman kutsusta ja omasta tahdostaan. Agenda on yhteinen, lasten paras, kodin ja koulun yhteistyö. Ennen hiihtolomaa kiikutellaan vielä koululle mummon muistikirja tutkailtavaksi ja kutsutaan isovanhemmat mukaan koululle kylään. Tätä se on kodin ja koulun välinen yhteistyö.

Susanna Saranlinna
Suomen Vanhempainliiton puheenjohtaja

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös