26.02.2018

Lapsen taakka

Sain kunnian ja ilon ohjata Alkon ”Lapsen taakka”-mainoselokuvan. Olin muutamia vuosia aikaisemmin ohjannut samaan sarjaan kuuluvan filmin, jossa lapsen taakkana oli isän alkoholin liikakäyttö. Nyt tehty filmi kertoo lapsen taakasta laajemmin.

Olen itse neljän lapsen isä ja käytän alkoholia. Omasta mielestäni kohtuullisesti. Kasvoin perheessä jossa alkoholia juotiin ja joskus liikaakin, mutta en kokenut sitä millään lailla uhkaavana. Vanhempieni alkoholinkäyttö ei siis aiheuttanut minulle turvattomuuden tunnetta. Olen keskustellut alkoholista omien lasteni kanssa. Kysellyt heiltä tuntemuksia miten he kokevat alkoholin ja aikuisen suhteen. Onko heillä turvattomuutta, pelkoja tai ahdistaako alkoholi heitä. Lapsiani alkoholi ei pelottanut, aiheuttanut turvattomuuden tunnetta tai ahdistanut. Elän ja olen siis elänyt normaalissa alkoholikulttuurissa. 

Normaalissa alkoholikulttuurissa eläneenä joudun toteamaan, että minulla on ollut silmät kiinni. Tätä filmiä työstäessä ne aukesivat näkemään asian laajemmin.  Vaikka en itse eivätkä omat lapseni koe alkoholia uhkaavaksi, se ei tarkoita sitä, että muiden lapset eivät sitä kokisi. Häpeäkseni en ole koskaan ole tullut ajatelleeksi, että lapseni kaverit, jotka ovat käyneet esimerkiksi mökillämme ovat ehkä kokeneet saunakaljan uhkaavaksi. Minulle ja lapsilleni oleva normi voi olla päihderiippuvaisen lapselle päivien piina. Päihderiippuvaisen lapsi näkee saunakaljassa kenties ryyppykierteen alun, ahdistuksen, pelon, turvattomuuden tunteen ja hylätyksi tulemisen. 

Lapsen taakka -filmi kertoo tarinan urheilun parissa nähdystä alkoholista. Neljän urheilevan lapsen isänä en ole valmennuksen ja mukana kulkevien vanhempien turnausmatkoilla ottamia saunakaljoja enempää alkoholia nähnyt. Olen tietenkin kuullut kauhutarinoita kaatokännisistä vanhemmista, mutta en ole itse niihin törmännyt. Filmi tarkoituksena ei olekaan osoittaa sormella urheilua, vaan kertoa tarina siitä, miten vieras lapsi voi kokea vähäisenkin alkoholin käytön. Toivonkin, että filmin katsottuaan ihmiset pysähtyisivät hetkeksi miettimään, kuinka hyvin he tuntevatkaan lastensa kavereita tai kaverien vanhempia. Olisiko tilanteissa, joissa on lapsia parasta vain olla nollatoleranssi? Näin antaisimme sellaiselle lapselle, jolla on alkoholista epämiellyttäviä kokemuksia yhden helpottavan alkoholivapaan hetken.

Osmo Walden
Ohjaaja

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös