19.11.2012

Lapset vanhempien ja aikuisten alkoholinkäytön vankeina

Alkoholi näkyy kovalla tavalla lasten ja nuorten arjessa. Olemme huolissamme etenkin nuorten päihteiden käytöstä – ja niin meidän pitääkin olla. Laki on, kuin se luetaan. Alkoholi ei ole lasten eikä nuorten juoma. Tosiasia kuitenkin on, että meidän pitää olla huolissamme myös aikuisten alkoholinkäytön vaikutuksista lapsiin ja nuoriin.

A-klinikkasäätiön Taloustutkimuksen kanssa vuonna 2011 toteutetun selvityksen mukaan kaikista 12–18 -vuotiaista suomalaisista kolmannes kertoo kokeneensa häpeää vanhempien alkoholinkäytön takia. Myös inhon ja pelon tunteet ovat yleisiä vanhempien alkoholinkäyttöön liittyviä kokemuksia koko ikäluokassa eli "tavallistenkin" perheiden kohdalla. Kielteisistä aikuisten alkoholinkäyttöön liittyvistä kokemuksista kertoo huomattava osa suomalaisnuorista. Varsinaisesti haittoja kokeneidenkin osuus on iso, yli neljännes tutkitusta ikäluokasta.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa alkoholiolot ja alkoholihaittojen hallinta on perinteisesti ollut keskeinen osa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Kieltolain ajoista on tultu kauas, mutta edelleen kansanterveyspainotteisella alkoholipolitiikalla tarkoitetaan ennen muuta alkoholijuomien saatavuuden ja hinnan sääntelyä.

Alkoholilaki kieltää myymästä tai välittämästä alaikäiselle alkoholia. Se tuntuu yksinkertaiselta toteuttaa, laithan on tehty noudatettaviksi. Nuoret saavat kuitenkin omasta mielestään hankittua suhteellisen helposti alkoholijuomia. Sisarukset tai kaverit välittävät, tai nuoret ottavat itse sitä kotoaan. Lisäksi jopa äiti, isä, tutut tai tuntemattomat aikuiset ostavat nuorille alkoholijuomaa yllättävän usein. Kaikki aikuiset eivät kunnioita ikärajoituksia alkoholin osalta. On hyvä kysyä, mistä johtuu, että niin monet ajattelevat että tämä on laki jota ei tarvitse noudattaa? Kaikille aikuisille voisi välittää tiivistetyn viestin: välittäkää lapsista, älkää välittäkö alkoholia.

Alkossa aloitettiin jo vuonna 2009 Lasten seurassa -ohjelma, jonka toimenpiteissä on pyritty saamaan lasten ja nuorten ääni kuuluville. Ohjelma ei kuitenkaan halua antaa aikuisille tarkkoja suosituksia ja rajoja tai sanella aikuisille oikeaa tapaa käyttää alkoholia. Sen sijaan ohjelma haastaa jokaisen aikuisen miettimään toimintansa vaikutuksia eli siis kuulemaan lasten ja nuorten äänen. Alaikäisten alkoholinkäyttöön suhtaudutaan ohjelmassa tietenkin kielteisesti.

A-klinikkasäätiön ohjelmalle tekemän selvityksen mukaan nuoret ovat yleisesti sitä mieltä, ettei humalajuominen kuulu kotiin. Nuoret hyväksyvät kohtuukäytön ja alkoholinkäytön juhlatilanteissa, mutta heistä 80 prosenttia on sitä mieltä, että vanhemmat ovat mukavimmillaan selvin päin.

Lasten seurassa -ohjelman osana järjestetyssä Ääni lapselle -kirjoituskampanjassa nuoret saivat kertoa, mitä kaikkien aikuisten olisi tiedettävä aikuisten alkoholinkäytön vaikutuksista lapsiin. Nuorten kirjoituksissaan kuvaama kotien ilmapiiri oli paikoitellen lohdutonta luettavaa: jokainen ilta tai viikonloppu ja juhlapyhäaika on nuorelle uusi riski. Moni elää nuoruusvuotensa alituisessa pelossa ja jännityksessä.

Lapsen tai nuoren ääntä ei kuitenkaan aina kuulla. Jos aikuinen ei näe tai myönnä alkoholin käyttönsä ikäviä seurauksia, lapsen ja nuoren on nykyään kovin vaikea saada tilanteeseensa helpotusta. Tuore Hirviöt-filmi kuvaa hyvin tilanteen vakavuutta. Tukea ja apua olisi löydyttävä nuorille myös kodin ulkopuolelta.

Aikuisten kuvitelmat siitä, että heidän alkoholilla saavutettu rentoutensa olisi nuorille pääsääntöisesti myönteinen kokemus, on luultavasti harhaa. Nuoret toivovat siis nykyistä hillitympää juomakulttuuria. Mutta olemmeko valmiita kuulemaan tätä viestiä? Olemme huolissamme lapsista ja nuorista, mutta olemmeko itse asenteinemme esteenä alkoholikulttuurin muutokselle?

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös