11.10.2013

Lasten osallisuudesta avain perheen alkoholipulmiin?

Lapset reagoivat vanhempiensa alkoholinkäyttöön monin tavoin: vastuunkantajina, vetäytyen, peläten, alistuen, sopeutuen, suuttuen, kapinoiden tai häpeillen. Vanhempien runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyy lasten näkökulmasta monia väkeviä tunteita, jotka heijastuvat myös kasvavien lasten myöhemmissä elämäntapavalinnoissa. Osa lapsista omaksuu perheen toimintatavan tai etsiytyy toisenlaiseen alkoholikulttuuriin omaksuen vanhempiensa alkoholinkäytöstä täysin poikkeavan tavan elää.

Vastaavasti vanhempien avuttomuus, keinottomuus ja pelot lisääntyvät teini-ikäisen jälkikasvun lipuessa vieraaseen päihdekulttuuriin, etäälle ja kontaktin ulottumattomiin.

Lastensuojelun puuttumista tarvitaan usein aikuisten päihdeongelmien takia. Noin joka kolmannen lastensuojelun avohuoltoon asiakkaaksi tulevan lapsen vanhempi ja joka toisen huostaan otetun lapsen vanhempi kärsii päihdeongelmista. Tarjottu kuntoutus vastaa huonosti näiden vanhempien motivaatioon. Osalla vanhemmista pahoinvoinnin kehä jatkuu, ja he ehkä pääsevät työkyvyttömyyseläkkeelle lapsen huostaanoton jälkeen, silloin usein mielenterveyssyistä.

Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat haavoittavat lasta ja muodostavat lastensuojelun kannalta ammatillisesti vaativan työkentän. Viime aikoina onkin kehitetty monia tapoja helpottaa ammattilaisten ja perheiden yhteistyötä ja kohdata asiakas kokonaisena ihmisenä, arjessa ja yhteisönsä osana – ei vain järjestelmän viipaloimana oireiden ja ongelmien leimaamana työn kohteena.

Lastensuojelun asiakkaaksi valikoituminen on mutkikas prosessi. Sosiaalihuollon toimintaperiaatteisiin kuuluvat asiakkaan osallisuuden vahvistaminen ja hänen tarpeisiinsa vastaaminen. Nämä periaatteet pätevät erityisen painokkaasti lastensuojelussa ja päihdehuollossa, sillä niiden toimintaa säätelevät erityislait sallivat ja velvoittavat puuttumisen myös yksilöiden oikeuksiin.

Huoltajan valta säädellä lasten osallisuutta on suuri, ja vanhemmilleen lojaalien lasten mahdollisuudet tulla kuulluiksi ja saada läheinen tai ammattilainen puuttumaan tilanteeseen ovat vähäiset. Perhettä auttavan ammattilaisen tehtävä on kuitenkin aina tarkistaa, millainen on lasten arki käytännössä.

Läheisneuvonpidoilla ja muilla dialogisilla menetelmillä on saatu hyviä tuloksia muun muassa perheen alkoholi- ja päihdehaittojen käsittelyssä. Läheisneuvonpidon taustalla on pyrkimys asiakkaan valtaistamiseen (empowerment). Siinä viranomainen antaa lapselle ja hänen läheisilleen tarvittavia tietoja ja mahdollisuuden osallistua pulmatilanteen ratkaisemiseen. Niin lapset kuin muut läheiset ovat kertoneet, että läheisneuvonpito on auttanut heitä löytämään toimivan tavan järjestää ja vastaanottaa apua arkeen.

Lastensuojelun asiakkaana olleiden nuorten oma viesti on selvä: Lapsi tarvitsee uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Hänelle tärkeitä ihmissuhteita tulee vaalia, yhteistyötä ja luottamusta tulee rakentaa, mutta myös konkreettista apua tulee tarjota aktiivisesti. Lapsen kannalta toimivan ratkaisun etsiminen edellyttää, että kaikki lapsen tilanteeseen liittyvä oleellinen tieto saadaan esiin, sitä on mahdollisuus rauhassa pureskella ja sulatella perheen kesken. Yhdessä laadittu suunnitelma usein toteutuu ajan myötä, sitä uudelleen arvioiden ja täsmentäen. Suunnitelma voi myös muuttua, mutta silloin muutos perustuu yhteiseen seurantaan ja neuvotteluun, jossa suunnitelman toteutumisen esteet paikannetaan ja niitä arvioidaan.

Kaikissa ratkaisuvaihtoehdoissa eheytymisen tie on pitkä. Haitoista ja traumoista toipuminen on vaikeaa, ja luottamuksen rakentaminen ja menetetyn luottamuksen uudelleen rakentaminen vaatii aikaa.

Turmiolan Tommi tai Virtahepo olohuoneessa - alkoholihaittoja perheissä on kuvattu eri aikoina erilaisin keinoin, raittiuskilpakirjoitusten ajoista tutkimus- ja vaikuttavuusnäyttöön. Runsaasti alkoholia kuluttavien vanhempien moralisoiva leimaaminen ei kuitenkaan heidän lapsiaan auta, ja toisaalta tutkimusnäyttöön tukeutuva viranomaiskieli saattaa vieraannuttaa, leimata ja jopa loukata asianomaisia. Tarvitaan avarakatseisia työmenetelmiä.

Alkoholinkäyttöön liittyvät hallintaongelmat perheissä eivät kosketa ainoastaan lastensuojelun kovaa ydintä ja monista sosiaalisista ongelmista kärsiviä perheitä. Kukin vastuullinen aikuinen voi vanhempana ja alkoholikulttuurin välittäjänä puntaroida omaa alkoholinkäyttöään paitsi itsensä, myös läheistensä kannalta.

erikoistutkija Tarja Heino ja tutkija Katariina Warpenius
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös