26.10.2013

Myönteisiä virtauksia nuorten alkoholin käytössä – nytkö huomio toisaalle?

Julkisuudessa lasten ja nuorten hyvinvoinnista saa usein kielteisen kuvan, sillä pahoinvointi myy ja pahoinvointi herättää. Syyskuun puolessavälissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportoidessa Kouluterveyskyselyn tuloksista sävy oli kuitenkin toinen.

Yksi myönteisesti uutisoiduista asioista liittyi nuorten alkoholin käyttöön. Edelleen aiempaa harvempi juo itsensä humalaan, ja huomattavasti edellistä tutkimuskertaa suurempi osa nuorista ilmoittaa olevansa raitis. Sama kehitys näkyy niin yläkoululaisilla kuin lukiolaisilla ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoillakin: yläkoululaisista joka toinen, lukiolaisista useampi kuin joka neljäs ja ammattiin opiskelevista reilu kuudennes ilmoittaa, ettei käytä alkoholia.

Samalla spekulointi tärkeimmistä syistä muutoksen takana alkoi. Tämän keskustelun jälkimainingeissa esitettiin epäilyksiä, ovatko suunnitteilla olevat alkoholin saatavuuden kiristykset tarpeellisia. Liian vähäiselle huomiolle jäi, mitä kaikkea alkoholin käytön kulttuurisen paikan muuttamiseksi on koko ajan tehty ja se, ettei saavutettu muutos vielä poista jatkotyön tarvetta.

Esimerkiksi työvälineitä ja aineistoja alkoholinkäytön puheeksi ottamiseen on nykyään tarjolla eri alojen ammattilaisille kouluterveydenhoitajasta nuorisotyöhön ja poliisiin. Ammattilaisella tulisi vain olla myös aikaa kohdata nuori ja motivoida tätä muutokseen. Vastaavasti nuoren kykyjen ja päätöksenteon kehittymistä on tukenut terveystieto-oppiaineen aseman vahvistaminen, sillä sen kautta annetaan pitkäjänteistä päihdekasvatusta. Näin on toivottavasti myös tulevaisuudessa opetussuunnitelmien uudistuessa.

Merkittävä Kouluterveyskyselystä havaittava muutos on, että noin kymmenen vuotta sitten useampi kuin joka toinen 8.–9.-luokkalainen koki, että oman ikäisen on erittäin tai melko helppoa ostaa alkoholia. Nyt tätä mieltä on enää reilu kolmannes.

Tehokkainta onkin tarttua alkoholin läsnäoloon ja saatavuuteen nuorten arjessa – ei vain kansallisesti, vaan myös paikallisyhteisöissä. Esimerkki paikallistasolla tehdystä onnistuneesta alaikäisten alkoholin saatavuuden vähentämiseen tähtäävästä työstä on Paikallinen alkoholipolitiikka- eli Pakka-toimintamalli.

Pakka-mallissa on keskeistä vastuullisen myynnin ja anniskelun edistäminen moninaisin tavoin paikallisyhteisön toimijoiden yhteistyöllä. Nuorten ja vanhempien mukaan ottaminen puolestaan haastaa kotien, sisarusten ja nuorten vertaisverkostojen käytännöt alkoholin välittämisestä alaikäisille. Useimmiten alkoholi on Kouluterveyskyselyn mukaan hankittu juuri kaverien tai tuntemattoman hakijan kautta tai otettu kotoa. Saatavuuden rajoittamiseen tähtäävä virallinen ja epävirallinen kontrolli sekä kasvatus ja valistus yhdistyvät toimintamallissa.

Esimerkit osoittavat, että toivotun muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan useita naruja, joista vetää. Paljon on jo tehty, mutta paljon voitaisiin vielä tehdä – sulkematta pois alkoholilain tiukennusten tarjoamia keinoja tukea kulttuurista muutosta. Keskeistä on olla hukkaamatta mahdollisuuksia, joita meille tarjotaan alkoholin käytön kulttuurisen paikan horjuttamiseksi. Nuorilla tuo paikka jo horjuu, horjuttakaamme sitä edelleen.

Jaana Markkula
vs. kehittämispäällikkö, Alkoholiohjelma, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös