04.10.2013

Osallisuuden edistäminen kotona on tehokasta ehkäisevää päihdetyötä

Tuiki tavallinen näky kodeissa. Aikuiset puuhastelevat työpäivän jälkeen omiaan ja perheen nuorimmaiset koulupäivän jälkeen omiaan. Aikuiset usein telkkarin tai läppärin äärellä – jälkikasvu tableteilla tai älykännyköillään. Näennäisesti yhtenä perheenä, mutta tosiasiallisesti kukin omissa maailmoissaan, omassa bittiavaruudessaan. Onneksi joillakin on takanaan, tai vielä edessä, yhteinen hetki läksyjen tai päivällisen äärellä. Joku on jopa saattanut kysyä toiselta perheenjäseneltä päivän kulusta.

Toivottavasti tämä kuvaus perhe-elämästä 2010-luvun Suomessa on sanallinen karikatyyri.

Katselin televisio-ohjelmaa, jossa äiti kertoi, miten hänen 13-vuotias lapsensa oli alkoholisti hänen tietämättään. Sairaus oli jo niin pitkällä, että lapsi jouduttiin sijoittamaan laitoshoitoon päihdekierteen katkaisemiseksi. Olin ällikällä lyöty. Miten tuo valveutunut äiti ei voinut tietää oman lapsensa tilannetta? Kuinka yleistä tämä on?

Äitiä en syyllistä. Hän oli nykyajan olosuhteiden uhri. Itsekin luulin tietäväni, mitä lapseni tekivät vapaa-ajallaan, vaan täyttä varmuutta minulla ei siitä ole.

Päihderintamalla tapahtuu ennenkuulumattomia asioita. Oletko kuullut ”somejuopottelusta”? Lapsi tai nuori on kotonaan, omassa huoneessaan, omalla läppärillään ja naukkailee siinä ohessa jotain vissyä tanakampaa. Näennäisesti kotona ja siis vanhempiensa valvovan silmän alla. Tai että otetaan perjantaina kunnon kännit hyvissä ajoin ennen kotiin paluuta. Näin ehtii selvitä kohtuukuntoon.

Me vanhemmat ajaudumme helposti syyllistämään kaikkea muuta paitsi itseämme. Entäpä jos olisimme aidosti osallisia lastemme elämässä? Olisimme kiinnostuneita siitä, mitä jälkikasvullemme kuuluu ja miten menee, mikä on päivän tai viikon fiilis.

Meidän vanhempien on päästävä osallisiksi lastemme elämästä. Ja päinvastoin. Vastuu on meillä enemmän elämää nähneillä. Vanhemmuus on elinkautinen savotta, jossa vaikuttavin työ tehdään urakan alkupäässä. Siellä tehtyjä erheitä on vaikeaa korjata myöhemmin.

Syrjäytymisen ja osattomuuden vastakohta on osallisuus. Aito osallisuus luo tunteen siitä, että voin vaikuttaa elämääni, minua kuunnellaan, minusta ollaan kiinnostuneita ja sanoillani on merkitystä. Pienestä pitäen. Osallisuus ei ole sitä, että alakouluikäinen lapsi voi maistella viiniä yhdessä vanhempiensa kanssa. Osallisuus ei ole vastuun siirtämistä aikuiselta lapselle kasvatukseen liittyvissä asioissa.

On eri asia ottaa lapset ulos mukaan, kuin että lähtee lastensa kanssa ulos. Ero on hiuksen hieno, mutta tärkeä.

Aslak Rantakokko
suunnittelija, Suomen Vanhempainliitto, VALOSA-hanke

Takaisin Takaisin ylös
Takaisin ylös